Ensin meinasin tehdä tästä blogin, jossa enemmän tai vähemmän vihaisesti ja väkevästi otan kantaa mm. politiikkaan ja käynnissäolevaan keskusteluun ydinvoimasta ja muusta sellaisesta. Totesin, että ei minua sellaista blogia ole kiinnostusta pitää, vaan haluan tehdä pääasiassa hyväntuulisen ja ei-niin-vakavan sivun, jonne voin keräillä kirjoituksia aiheesta kuin aiheesta, jakaa linkkejä ja kuvia, tehdä oikeastaan mitä huvittaa. Sellainen on sekä mun verenpaineelle, että mahdollisille lukijoille paljon mukavampi lukea. Ihan silkkaa höttöä en kuitenkaan aio kirjotella, jos vituttaa niin voin kertoa siitäkin 😀
Edellinen blogi kuivahti kasaan pitkälti liian kireiden itselleni asettamien rajojen ja ajanpuutteen vuoksi, mutta sitäkin aion jatkaa aina silloin tällöin. Blogi kantaa nimeä “Aleksi kuuntelee levyjä” ja se löytyy täältä.
Vielä tässä vaiheessa tämä blogi näyttää karulta, pitkälti siksi etten ole vielä ehtinyt säätämään ulkoasua miellyttävämpään muotoon, ja osittain siksi, etten oikeastaan tiedä millainen lookki on edes hakusessa. Olen sellainen tuulella eläjä, että se mikä miellyttää tänään voi huomenna näyttää paskalta jne. Ajattelin jotain kivaa välkkyvää gif-animaatiota taustalle, aina tyylikäs ratkaisu…
En osaa aavistellakaan kiinnostaako tällainen sekasikiö blogin muodossa ketään, varsinkaan kun mitään todella henkilökohtaista en aio täällä paljastaa. Sen verran mulla kuitenkin on järkeä päässä, etten ihan kaikkea netissä hölötä. Facebookissa on vähän väljempi itsesensuuri, siellä juttujani voivat lukea henkilöt jotka edes etäisesti tunnen, mutta luoja ties kuka tännekin eksyy. Tosin epäilen ettei eksy, mutta pitäähän ihmisellä harrastuksia olla, ja tämä höpinä tässä muodossa olkoon vastedes yksi niistä.
Esittelen itseni jossain muodossa tässä muutaman postauksen aikana, nyt en sitä tee koska a) näppäimistö vittuilee, eikä ota kaikkia painalluksia vastaan, ja kirjoittaminen on ajoittain työlästä ja b) setää väsyttää, onhan kello jo kohta seitsemän. Ei vanha aina jaksa, varsinkaan kun töissä oli kiirettä. Tästäkin kiireestä kaikki varmasti haluavat kuulla, ja fear not, aion siitä kertoa.
Tähän lopuksi kiva kuva paidattomasta miehestä, vassokuu:
Nelsonia lainatakseni: smell ya later!